Suomen ja Ruotsin tärkeimmät erot (not)

Kun tulee uuteen maahan, sitä alkaa useimmiten havannoida, miltä ympärillä näyttää. Millaisia ihmiset ovat, miten he käyttäytyvät? Mikä täällä on minulle tuttua ja mikä vierasta? Muuttaessani Ruotsiin en kokenut hurjaa kulttuurishokkia, mutta olen silti itsekin yllättynyt, miten erilaista täällä välillä on Suomeen verrattuna. Olen siis saanut ja edelleenkin saan käydä läpi kulttuurin ja käyttäytymistapojen omaksumista. Toki yhdessä paikassa ja yhdessä pienessä ihmisporukassa aikaa viettäen voi saada hyvin vääränkin kuvan ”maasta” – todellisuudessa kyse on enemmän juuri niiden ihmisryhmien eroista, joiden kanssa aikaansa viettää. Väitän silti jo löytäneeni joitakin eroja Suomen ja Ruotsin kulttuurienkin välillä.

Suurin osa asioista, joita listaan, on, toisin kuin teitä otsikossa huijasin, epä-tärkeitä (tiedän, se ei ole oikea sana). En väitä myöskään puhuvani koko tästä maasta. Kuten sanoin, jossain muualla asuen, muiden ihmisten seurassa, havaitsemani erot olisivat erilaiset. Mutta nytpä saatte lukea, miten MINUN elämäni täällä eroaa MINUN elämästäni Suomessa. (Eli kaikille analysoijille tiedoksi, tämä on täysin kvalitatiivinen tutkimus ja n=1. Ei siis kovin kattava. Heh. ).

No mutta asiaan.

IMG_8653-2

-Aloitan tietysti tärkeimmästä eli ruoasta. Meillä kun on täällä kaupungissa, jossa asutaan, paljon kahviloita, joista yhdessä tuossa ylläolevassa kuvassakin ollaan. Niin mitäs: kahvilassa ei kakkuja! Ei juustokakkuja, ei ihanista ihanimpia täytekakkuja. Eikä juuri pulliakaan, että ei sen puoleen. Eniten löytyy mantelimassajuttuja (yksi lemppareista – vaikka ei siis minun – on nimeltään dammsugare eli imuri) ja pepin suklaapalloja (nimi on kyllä kokosboll, mutta resepti sama kuin lapsuusajan pakko-saada-herkkua-mutta-kaapista-ei-löydy-mitään-joten-teenpä-pepin-suklaapalloja).

-Yksinkertaisesti: Kaupasta ei saa ananaspaloja, vaan vain murskaa tai pyöreitä kokonaisia rinkuloita. Ei ainakaan meidän lähikaupoista. Täytyy sanoa jo tässä kohtaa, että en voi uskoa, että asia olisi näin koko Ruotsin maassa. Mutta silti ihmeellistä.

-Ruisleipää löytyy kaupoista noin, hmm, kahta eri vaihtoehtoa. Ei enempää. (Kiitos edes niistä Fazer!) Nekin ovat sikakalliita. Jälkiuunileipää on turha edes etsiä, ja sitä kyllä kaipaan kovasti.

– Tämä on tärkeää: kukaan ei ota viimeistä palaa/viimeistä kauhallista ruokaa, joka on tarjolla. Niin se vain on. Välillä hieman huvittavaa (lue: rasittavaa…), kun asuu ruotsalaisen kanssa… Jääkaapissa on siis käytännössä Lähes tyhjiä jogurttipurkkeja. Ja Lähes tyhjä kattila, jossa on eilisen ruokaa. Viipaloituja paprikoita on lautasella jäljellä Yksi. Ja tämä periaate ei näy vain kotona, vaan myös työpaikalla. Eräällä kahvitauolla piti sopia, kuka ottaa minkäkin makuisen muffinssin, että kukaan ei ottaisi Sitä Viimeistä sen makuista, jonka joku toinen olisi halunnut.

IMG_8531-2

-Ikkunalla on aina lamppu. Aina. Joka ikkunalla. Meilläkin, tarkistakaa vaikka täältä!

-…ja tämän mahdollistaa se, että ikkunat ovat vain kaksinkertaisia (ei ole siis sitä noin kymmenen sentin rakoa, joka suomalaisissa ikkunoissa on), jolloin joka ikkunalle jää mukava ikkunalauta.

-Ruotsissa sauna on vain luksusta, ja sitä ei löydy läheskään joka omakotitalosta (puhumattakaan asunnoista). Tai sitten sauna on varasto, niin kuin niissä 70-luvulla rakennetuissa taloissa, joista se löytyy… (Suomalainen sydämeni itkee.)

-…Saunan sijaan joka kodista löytyy kylpyamme.

-Astiat ostetaan Ikeasta. Kallista Iittalan/Marimekon/Pentikin merkkiastiastoa ei ruveta keräämään 15-vuotiaana (eikä siis usein myöhemminkään).

-Pukeutumisvinkkejä Ruotsin tyyliin: muotivaatevärit: musta, harmaa ja valkoinen. Oon saanu välillä palautetta, että mulla on ”ihana värikkäitä vaatteita” vaikka mielestäni käytän värejä aika hillitysti tällä hetkellä.

-Myös kodinsisustusvärit ovat hillittyjä. Yleensä ruotsalainen sisustus(ihanne) on valkoinen. Olen alkanut miettiä, että esim. Marimekon värikkäillä kuoseilla taitaa olla suuri merkitys meidän suomalaisten sisustusmakuun, vai mitä luulette?

IMG_8656-2

-Niin kuin muuallakin ulkomailla, ei keittiöstä valitettavasti löydy tiskikaappia, vaan pöydälle ostetaan tiskihäkkyrä, jolla on sama funktio kuin tiskikaapilla, mutta joka vie tilaa ja on ruma. 😦

-Ei sitä pikkuista bidee-suihkua vessassa. Koskaan. Missään. En tiennyt, että sekin on suomalainen keksintö? Vai onko? En jaksanut googlettaa.

-En tiedä, onko täällä liikennesäännöt erilaisia, mutta: kukaan ei osaa vilkuttaa liikenneympyrässä! Autot joko a. eivät vilkuta ollenkaan, tai b. vilkuttavat vasemmalle (ai! et lähtenytkään liikenneympyrässä kääntymään oikealle, no sepä onni) tai c. kuten viimeksi, edessämme oleva auto ajoi iloisesti koko ympyrän läpi, kääntyen siis vasemmalle (kolmannesta oikealle), ja vilkuttaen oikealle koko kierroksensa ajan.

-Kaikki osaavat suomea näin paljon: ”yksi, kaksi” sekä ”ei saa peittää”.

-Ruotsissa tykätään siitä, että asioista ollaan samaa mieltä. Useimmiten keskusteluissa on siis paras sanoa vain ”precis” ja ”exakt” ja vähän huijata olevansa samaa mieltä sen sijaan että rupeaisi väittämään omaavansa luotettavampaa tietoa asiasta. Keskustelimme tästä aiheesta töissäkin, ja kuusikymppinen pomoni oli sitä mieltä, että asia on juuri näin, ja tämä asia on tullut ruotsalaiseen kulttuuriin vasta viime vuosina.

-Pomosta puheen ollen: Suomessa pomoa arvostetaan enemmän kuin Ruotsissa. Minä olen suomalaisena tottunut pitämään pomoa auktoriteettina, jota tulee ”totella”. Ruotsalaisilla tuntuu olevan enemmän sellainen ajattelu, että pomo on yksi meistä, ja hänen kanssaan voi neuvotella.

-Ylipäätään ruotsalaiset ovat hirveän mukavia toisilleen. Pysähtyvät useimmiten juttelemaan naapureille niitä näitä (ainakin maaseudulla). Ja ovat ovat tosi hyviä small talkissa. Sitä oon saanut täällä opetella, ja siihen kyllä välillä väsyy. Suomalaisena sitä ajattelee, että voi kai sitä esim. perheen kesken olla välillä hiljaa, jos ei asiaa ole. Mutta ei, mieluummin keksitään tikusta asiaa. Lempipuheenaihe on sää (no, tässä ei kauheasti erota Suomen linjasta).

IMG_8436-2

-Lopetetaan myös tärkeimpään, eli ruokaan. Maitoa ei juoda ruokajuomana samalla tavalla kuin Suomessa. Ruotsalainen juusto taas on suolaista (en enää ole varma tästä, kun olen jo siihen tottunut, mutta niin muistelisin alkuaikoina ajatelleeni). Ja katkarapuja syödään runsaasti.

-Tämänhän te jo tiesitte: laskiaispullia ei saa hillolla, vaan ne on syötävä mantelimassalla.

-Tee on halvempaa ja makuja on enemmän. On monia kivoja ruotsalaisia teitä!

-Tortilloja kutsutaan tacoiksi, vaikka koskaan ei käytetäkään kovia taco-taskuja vaan lötköjä tortillaleipiä. Tämä on niin kummaa.

-Lättyjen nimi ruotsiksi on pannkaka, että ette sitten kahvilassa mene halpaan. Plätta tarkoittaa pieniä lättyjä (semmoisia, joita voi yhdellä pannulla paistaa kerralla tyyliin 6). Pannukakkua halutessasi käytä sanaa tjock pannkaka eli paksu pannukakku.

Miltäs nämä kuulosti? Oliko mukana yllätyksiä?

Mainokset

18 kommenttia artikkeliin ”Suomen ja Ruotsin tärkeimmät erot (not)

  1. Hauskaa luettevaa, kiitos. Kerro sitten lisää, kun teet uusia havaintoja. En panisi pahakseni, vaikka meillä Suomessakin olis aina kivat ikkunalaudat, joille vois keräillä ja järjestellä vaihtuvia, mielenkiitoisten tavaroiden näyttelyitä. Vaikka tietenkin kyllä tykkään, kun on kunnon ikkunat, jotka pitää kylmän pihalla ja lämpimän sisällä.

    Tykkää

  2. Hauskoja – paitsi vilkuttamattomuus ei oo hauska. Musta tuntuu että ainaki mun suomalaiseen kulttuuriin kuuluu myös toi ’ei saa ottaa viimestä palaa’! Terkkuja😊

    Tykkää

    1. Joo sitä on oppinu, että ei kannata luottaa minkäänlaiseen vilkun käyttöön… Sä oot sitte astetta enemmän ruotsalainen! Tai kohtelias 😉

      Tykkää

  3. Villi veikkaus, mut liittyyköhän tuo ”ei saa peittää” jotenkin sähköpattereihin? Muistan joskus lapsena oppineeni saman varmaan viidellä kielellä mökin sähköpatterista 😀

    Tykkää

  4. Mä sain vastauksen siihen, miks Jon kutsuu tortilloja tacoiksi 😀 Ihmettelin sitä aina alussa ja nyt itsekin kutsun näitä täytettyjä lörttöjä lättyjä tacoiksi… varmaan Jon saanut vaikutteita silloin, kun asu Ruotsissa 😀

    Tykkää

      1. Pitkäksi jonoksi hihnalle yksi kerrallaan niin, että viivakoodi on itseen päin. Eli sillai kassatätiystävällisesti. 🙂 Täytys kirjottaa seuraava listaus näistä eroista pian!

        Tykkää

  5. Lättyjen nimi riippuu paljon missä sitä syödään. Ruotsalaisetkin kiistävät siitä, että onko lätty plätta vai pannkaka. Silloin puhutaan myös uunipannarista ja pikkulätyistä eri nimillä. Hyvin alueellista siis!

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista! Kiinnostavaa, että erot ovat alueellisia. Minulle on täällä opetettu vastaavankaltainen luokittelu (kun aluiksi puhuin kuulemma väärillä nimillä, heh), ja kun Göteborgissa tilasin kahvilasta pannkaka med sylt o. grädde, niin sain (paistinpannulla paistettuja) lättyjä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s